Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 25. helmikuuta 2014

No Comments

Mie en pelkää nuoria, mutta joskus tuntuu sille et nuoret pelkää minnuu. Tai jännittää. Ainakin ovat hiljaa ja katselevat tavaroitaan pöydällä. Muutama hiljainen sana, joskus, johonkin kysymykseen. Joita sitten pyydän toistamaan, niin että ainakin mie kuulen. Toki siinä on se riski, et silloin muutkin sen kuulevat.

Koska en pelkää nuoria, päätin viedä päivärippikouluun somen ihmeellisen maailman videoineen. Lupa heltisi sekä pastorilta että nuorisotyöntekijältä. Mutta ensin pitäisi etsiä ja valita se video. Saanaa!! Auta! Miten täältä valitaan video? Tai siis minkä videon mie ottaisin. Teini auttaa: kirjoita siihen Youtubeen hakusana. Miepä kirjoitin. Meripelastus. Videoita pukkaa näytille. Mut ei hyvä, miksi mie riparilaisille meripelastusvideoita näyttäisin. Onhan ne vauhdikkaita ja itse niistä tykkään, mut ei. Seuraava hakusana.

Jeesus. Menenhän riparille. Ja taas pukkaa videoita valittavaksi. Aloitan yhden katsomisen. Tämähän voisi olla opetusfilmi samalla. Kunnes tajuan, täähän kestää kaksi tuntia! Juu ei. Kuka jaksaa katsoa kaksi tuntia Jeesus videota. Sehän on kuin pitkä elokuva (elokuva se vissiin olikin). Tämähän menee vaikeaksi. Ei auta kuin jatkaa hakusanojen keksimistä.

Nuori seurakunta. Tää vaikuttaa jo lupaavammalle. Pätkät ovat noin viiden minuutin mittaisia. Irja Askolan muisteloita riparista. Ihan jees, mut ei ehkä kuitenkaan. Mikäs tuo on? Riparin jälkeen ja kuvassa nuori hemmo. Täähän on hyvä. Jopa teini hymähteli sohvalta kaverin jutuille. Siispä tämä. Jees, nyt nukkumaan.

Ripariryhmä on pieni. Tekninen osaaminen ei ole iisipiisi juttu miulle, mut onneksi pastori oli jo aiemmin viritelly tykin johdot ja kaiuttimen. Hän kun on nuori ja osaava. Hetken pähkäiltyäni johtojen kanssa koneet käyntiin. (vaati mm. oivalluksen et täs on ruuvi ja siitä pitää kääntää, jotta sovittimen saa irti sekä kuvan hahmottamisen et mikki on eri asia kuin kaiutin)  Sekä kuva että ääni. Toimii. Wau! Osasin!



Mitäs tykkäsitte videosta? No Comments. Onko kaveri tuttu teille? Hiljainen kuiskaus. Mitä sanoitkaan? Siulle on siis tuttu. Onko joku teistä tehnyt videoita? No Comments. Onko joku teistä jakanut videoita? No Comments. No onko joku teistä katsonut videoita. Muminaa. Joku pää liikahti hiukan. Tulkitsen myöntäväksi vastaukseksi. Tiesittekö et seurakunnalla on oma Facesivu ja seurakunnan nuorillakin on oma sivu. No Comments. Onko joku käynyt Facessa seurakunnan nuorten sivulla. Yksi käsi nousi. Suosittelen käymään. Voisiko teidän mielestänne seurakunta tehdä videoita ja plopsauttaa niitä sitten vaikka sinne Faceen? Hiljaisuutta, sitten yksi joo.

Loppupelissä videon tehnyt kaveri oli suurimmalle osalle tuttu ja hänen videoitaan oli katseltu. Yksi oli jopa katsellut valitsemani videon aiemmin. Vaikka yhteinen hetkemme ei ollutkaan verbaalisesti kovin vuorovaikutteinen, jäin siihen tunnelmaan et seurakunta voisi tehdä videoita ja niitä ehkä jopa katsottaisiin. En siis hautaa ajatustani seurakunnan tuottamista videopätkistä. Vaikka aiheella minä ja ripari.


11 kommenttia:

  1. Melekonen stand up -koomikko tää videon poika. Hauska. Tätikin jaksoi katsoa, vaikka onkin tämmönen hökäles.
    Ihan samaa mietit kuin minäkin: saahan sitä sisältöä tuottaa, mutta mistä löytyy se yleisö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoret tiesivätkin tän kaverin, tai siis olivat katselleet hänen tekemiään videoita. Niitä tais olla yli 80 Youtubessa..

      Poista
  2. Aivan ihana postaus. Jännitin ihan puolestasi, kun luin sitä. Johtojen ja vempaimien kanssa tulee tutuksi vain tekemällä ja osaavalta apua saamalla. Hyvä, että työtoveri oli auttamassa alkuun ja tytär jeesaamassa videon valinnassa.

    Jos yleisösi olisi ollut tutumpi, olisi keskustelu ollut ehkä vilkkaampaa. Toisaalta nostan hattua rohkeudellesi lähteä näyttämään videota nuorille. Mielestäni valtisemasi video oli hyvin valittu. Sopii kohdeyleisölle, aiheeseen ja on vähän "kevyempi".

    Tykkäsin muutes siitä, että olit upottanut Youtube videon blogikirjoitukseesi. Upotus-toiminta tuo hyvän lisän blogiin. Oliko toiminto sinulle entuudestaan tuttu?

    Älä todellakaan hautaa ajatusta seurakunnan tekemistä videopätkistä. Voisit itseasiassa miettiä tekisitkö tuon saman ryhmän kanssa jonkun ripariin liittyvän videokokeilun. He varmaan innostuisivat jos pääsisivät aktiivisesti suunnittelemaan ja tekemään videota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ida-Maria. Mie oon jonkun verran aiemminkin töissä käyttänyt tietsikka/videotykki yhdistelmää. Periaatteen tiedän, mut suurin haaste on siinä, etten koskaan ole rento ja luota täysin siihen et kaikki sujuu hyvin ja helposti. Liian monta kertaa on saanu tuskan hikeä valuttaa sen suhteen et miks hitossa tää ei toimi ja kuva ei näy. Eli kun tietotekniikan ja ohjelmien tietämys on vain sen kantapään kautta opitun varassa, niin homma toimii niin kauan kuin koneet ja ohjelmat toimii. Mut het jos tulee häikkää, niin mie oon pulassa. Aiemmin ongelmana on ollut myös se, et ääni ei kuulu, jos se tulee tietsikan kaiuttimista. Nyt riparitilassa oli kaiutin valmiina ja mie jopa hoksasin, et täänhän voi kytkeä tietokoneeseen. Ensin vain kytkin mikki kohtaan ja yllättäen ääntä ei kuulunut, mut sit kun ymmärsin et mikki ja kaiutin on eri asia niin johan alkoi ääntä kuulumaan sillä voimalla et kiireesti etsin voluumia =)

      Videon upottaminen blogitekstiin ei ollut miulle tuttua. Mietin kyl et pitää jotenkin koittaa se linkittää tähän. Tehdessä kuitenkin unohdin, kunnes jonkun toisen kurssilaisen blogissa näin upotuksen. Joten eiku takaisin oman kirjoituksen äärelle ja sitä muokkaamaan. Ensin tosiaan linkitin sen, mut sitten hoksasin et siellä on myös kohta jaa video tai jotain sellaista.. ja onnistumisen kokemus oli valmis =D

      Poista
    2. Hyvä, että palasit kokeilemaan upostusta. Blogiteksteissä on se hieno puoli, että niitä voi editoida myöhemminkin. Jos sitä tekee, kannattaa merkitä vaikka blogin loppuun, että editoitu maanantaina 17.3. lisäämällä video. Näin lukija tietää, että muutoksia on tehty.

      Poista
  3. Monissa seurakunnissa tehdään jo omia videoita, niin meilläkin viestinnässä. Haaste on se, millä tavoin erottua joukosta. Tekninen osaaminen ei pelkästään riitä, vaan videoiden tekeminen vaatii myös hyvän tarinan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie uskon, et monissa seurakunnissa ollaan paljon pidemmällä mitä meillä täällä. Siis näiden some-asioiden kanssa. Myö ollaan sen verran pieni srk, et meillä ei ole ketään joka tekisi tiedotuksen hommia vaan jokainen työmuoto ja työntekijä itse huolehtii kirkolliset ilmoituksen osaltaan sekä muut ilmoitukset ja esitteet. Eli tehdään sitä perustyön rinnalla.

      Pikku hiljaa, ehkä oman mielenkiinnon vuoksi, olen alkanut tekemään diakoniatyölle kausiesitettä ja nyt viimeisimpänä viime syksynä tein ekaa kertaa koko seurakunnan menovinkit vihkosen.. Faceen menoa on saanut perustella aika monelle, mut sekin on pikkuhiljaa hyväksytty ja muutkin on sitä alkaneet ylläpitää.. tulemme siis hissukseen perässä, hitaasti mut toivon mukaan varmasti..

      Poista
  4. sinä olet teidän yhteisönne edelläkävijä!

    VastaaPoista
  5. Kirjoitustasi oli mukava lukea ja kuten Ida-Mariakin totesi, tuli elettyä mukana kertomuksessa ��. Täytyy myös itsekin harjoitella tuota videon upotusta...

    VastaaPoista
  6. Voi että, pitäiskö minun tuokin oppia, videon upottaminen? Riittäiskö Ida-Marialle suortukseksi, että laitan jonkin vanhan lasten naarmuuntuneen videon tiskialtaaseen--- ? olen vasta katsellut YouTubesta ja vienyt kokeeksi jonkin omalle tililleni... Kyllä te olettekin taitavia!

    VastaaPoista