Face on tälle kivelle tuttu ympäristö. Siellä kun on tullut oleiltua useamman vuoden ajan enemmän ja vähemmän. Olen huomannut, että helposti enemmän ja yhä vain enemmän. Voiko Face koukuttaa? Voi, tuumaa tämä kivi.
Facessa on paljon hyvää. Pidän yhteyttä moniin sellaisiin ihmisiin, joihin en syystä taikka toisesta aiemmin pitänyt yhteyttä. Lähetän viestejä, juttelen chatissa, seuraan toisten päivityksiä, tykkään ja peukutan. Niiden kavereiden hyväksymisen suhteen joskus mietin, et mihinkä sitä rajaa oikein laittaisi. Kas kun nyt olen tilanteessa, et moni miut tietää, diakonin, mut tiiänkös mie kaikki ne jotka kaveriksi pyytää. Missä menee raja miun kavereiden ja diakonin kavereiden välillä.. Oman profiilin lisäksi olen perustanut meidän partiolippukunnalle suljetun ryhmän. Siellä on aika moni lippukunnan jäsen tai partiolaisen vanhempi. Ryhmän kautta on helppo tiedottaa tapahtumista ja muutoksista sekä myös kertoa mitä myö oikein puuhataan partiossa. Vanhemmilta on kysytty lupa saako partiovalokuvia julkaista suljetussa ryhmässä. Moni vanhempi ja partiolainen itsekin tykkää, kun kuvia julkaistaan. Niitä on kiva seurata ja muistella yhteisiä hetkiä.
Olen tuonut myös seurakuntamme Faceen. Ensin perustin ryhmän, sitten joku neuvoi tekemään sivun. Sivu on mielestäni parempi tiedottamiseen, mutta se ei kovin paljon herätä keskustelua tai ajatusten vaihtoa. Julkaisut tulevat Juvan seurakunnan nimellä, ja joskus joku onkin toivonut saavansa tietää kuka työntekijä julkaisun takana on. Ryhmässä jokainen on omana itsenään, siellä koen enemmän olevan mahdollisuuksia ajatusten vaihtoon. Mutta ryhmä on kovin hiljainen. Tässä kohden joku kysyi miksi on kaksi Juvan seurakuntaa, sivu ja ryhmä. Sitä kun tekee ja sitten vasta miettii niin tässä sitä ollaan. Kahden seurakunnan loukussa. Ajattelin poistaa ryhmän ja jättää vain sivun, mutta sehän nostikin facekapinan. Ryhmää ei saa lopettaa, vaikka kuin hiljaista olisikin. Siispä edelleen on kaksi Juvan seurakuntaa, sivu ja ryhmä. Odottamassa aikaa ja hetkeä, jolloin ehkä tapahtuu seurakuntien yhdistyminen ja toinen sulautuu toiseen.
Facessa olen tykännyt myös kuulua ryhmiin. Kierrätysideoita, vertaistukiryhmää, askarteluideoita, kirpputoria.. Olen saanut neuvoja, tukea, ideoita sekä löytöjä.. Olenpa myös myynyt muutaman miulle ylimääräisen tavaran Facen kautta.
Face on miun juttu, hyvässä ja pahassa. Lyhyesti olin ajatellut kirjoittaa, mut toisin kävi. Tuttu asia, paljon asiaa. Ehkä lopetan tällä erää. Kivi sujahtaa takaisin taskuun.
Samoja linjanvetoja olen minäkin miettinyt. Varmasti diakoniatyössä pitää miettiä vielä enemmän kuin tiedottajan töitä tekevän. Ja saman olen minäkin pannut merkille: seurakuntien sivuilla ei juuri keskustella eikä kommentoida. Joskus jaan seurakunnan sivulle laittamani päivityksen omalle sivulleni - ja kas, siellä ryöpsähtää mielipiteenvaihto.
VastaaPoistaMie kans aika usein jaan seurakunnan sivun päivityksen omalleni, varsinkin tapahtumista tms. Valokuvat herättää mielenkiintoa, nytkin vuorokausi sitten laittamani kuva puusta, jota olivat tekemässä varhaisnuoret ja vanhukset, on tavoittanut ihmisiä jo yli 200..
VastaaPoistaAvasit jälleen todella hyvin pisteessä tekemääsi ja omia kokemuksia. Mielenkiintoinen tuo teidän seurakunnan ryhmä- ja sivu-dilemma. Toisaalta se täytyy varmaan nähdä vain hyvänä asiana. Ihmiset ovat löytäneet ne ja pitävät niitä itselleen tärkeinä -> siis seurakuntakin on tärkeä. :)
VastaaPoistaEikö ole hienoa huomata kuinka paljon somessa on jo tuttua, itselle tarpeellista, osaa elämää? Miten paljon sitä osaakaan? :) Minä olen myös muutamissa vaihto/myynti/neuleohje-ryhmissä mukana. Itselleni kuitenkin tärkeäksi on muodostunut kahden vintagekaupan fb-sivut. Löydän niistä vaatteita itselleni ja lahjoja muille. Tänäänkin bongasin aivan ihanan lasten villakeepin. Taitaa ystävän lapsi saada siitä itselleen kevättakin.
Pohdintasi rajoista on tarpeellinen. Varsinkin, kun omassa työssä on tilanteita, joissa saattaa joutua uhkauksien tai asiattomuuksien kohteeksi. Kannattaa tutustua FB:n lista-toimintaan. Itse olen listannut kaikki fb-kaverini eri listoille ja julkaisen heille erilaisia juttuja omassa profiilissani. Ei sukulaisiani kiinnosta mistä piispa puhui Johtamisen seminaarissa, mutta kirkon työntekijöitä kyllä.
Oikein onnistunut suoritus. Ihan papukaijamerkin arvoinen. :)
Tuo kavereiden listaus miun pitää kyl tsekata ja opetella! Kiitos papukaijamerkistä! =D
PoistaMeidän seurakunnan FB on lähinnä nuorisotyön väylä, ei kovin aktiivinen sekään. Voisin ehkä jotain sinne alkaa infota taalouden ja hallinnonkin puolelta, mutta olisiko niille yleisöä? Kerran jouduin verotoimistossa vuoroani odotellessa kuuntelemaan uskollisen veronmaksajan jaarittelua, mitä sillä kirkollisverolla saa.Silloin ajattelin, että kirjoitan paikallislehteen ison jutun, mutta jäi kirjoittamatta. Siitä pitäisi kirjoittaa niin pitkä juttu, ettei kukaan jaksa lukea.
VastaaPoistaMutta siitä voisi tehdä blogikirjoitusten sarjan. Tiedän, että siitä on yksi youtubevideo tehty.
Poista