Kiitos ja kumarrus

Kymmenen pisteen taival on loppusuoralla. Kivi on kulkenut mukana, koko matkan. Välillä kivi on vaihtunut käsiristiin. Kivi tai käsiristi, molemmat tuntuvat hyvälle kädessä. Matka on muutos. Olen oppinut uutta, saanut toisilta loistavia vinkkejä ja neuvoja, toivottavasti olen myös antanut. Tuonut oman lisäni tälle yhteiselle matkalle.

Loppuminen ja luopuminen on haikeaa. Nyt pitäisi mennä eteenpäin omilla siivillä. Ja ehkä se suurin haaste on vasta edessä. Kuinka vien oppimani käytäntöön? Palaanko entisiin kaavoihin ja tapoihin vai rohkenenko oikeasti alkaa hyödyntämään oppimaani. Tunnen itseni. On suuri riski, että palaan entiseen. Olen hirmuisen hyvä keksimään tekosyitä. On liian kiire, tuttu on turvallisempi, nopeampi ja helpompi. Siksi päätin, että nyt. Entiseen ei mennä vaan vielä pinnistetään. Vielä laitan itseni likoon, astun mukavuusalueelta pois ja rohkeasti käyn uuden kimppuun. Prezi. Sitä kehuttiin ja siihen lupasin tutustua. Jos en nyt, niin en koskaan. Pelotti. Se, etten ymmärrä. Se, että kesken kaiken kaikki häviää. Ja niinhän siinä meinasi käydä.

Haaste 1: englannin kielinen ohjelma. Mitä tapahtuu mistäkin? Kokeilen. Aha, tästä tapahtui tällaista. No miten mie saan sen takaisin ja pois? Hm.. Nyt tapahtui jotain. Ei kuitenkaan sitä mitä toivoin vaan kohta oli useampi juttu mitä pitäisi saada pois ja mistään ei löydy apua.. ARGH!!!

Haaste 2: kaikki häviää. Tarpeeksi kokeiltuani kaikki hävisi ja ruutuun ilmestyi laatikko missä luki: Chrome kaatui.. APUA!!!!! Mitä tapahtui?! Miten mie saan sen takaisin? No Chrome palautui ja jopa kysyi palautetaanko sivut ennalleen. JOO, palautetaan! Huh huh.

Loppu hyvin, onneksi. Prezi ymmärsi tallentaa tekemäni. Löysin tavan poistaa slaidi jota en halunnutkaan (tai se oikeastaan tapahtui vahingossa, loppujen lopuksi en tiedä miten se hävisi). Olen tyytyväinen lopputulokseen. Osasin. Onnistuin. Tutustuin. Prezi ei pettänyt. Se oli kärsivällinen ja kiltti. Mielelläni tutustun siihen paremmin. Toivon että meistä tulee ystävät ja työtoverit. Suosittelen muillekin käymään ja tutustumaan www.prezi.com

Olkaa hyvä, tässä ensimmäinen prezini. http://prezi.com/vorau_a_z5qy/matka-10-pisteen-polulla-mukana-kivitaskussa/

Saija kiittää ja kumartaa. Tämä on ollut hyvä matka. =D

VoiKukka Vaikuttaa

Tässä tehtävässä tuli pohtia vaikuttavuutta. Mielenkiinnon herättämistä ja sen ylläpitämistä. Tarkkailin Facebookista kolmea eri sivua. Tutkailin niitä viimeisen kuukauden ajalta. Katselin, pähkäilin ja pohdin. Tässäpä muutamia ajatuksiani asian tiimoilta..







Suurin vaikeus oli löytää profiili ja sivu, mitä haluaisin tarkkailla. Saako toisen sivua edes katsella "sillä silmällä". Tuli sellainen tirkistelijä olo, ei niin mukava olo. Tirkistelystä pitäisi vielä kirjoittaa blogi. Nettiin. Kaikkien katseltavaksi. Mitä sinne nyt uskaltaa kirjoittaa, ettei paljastu tai sano jotain sopimatonta. Yllättävää kyllä, aluksi niin mukavalle tuntuva tehtävä alkoi tuntua vaikealle ja vastenmieliselle. Liekö jo väsymystäkin opiskelun suhteen. Mutta periksi ei anneta, eikä hommia kesken jätetä. Rohkeasti kysyin ystävältä lupaa profiilin tarkkailuun.

Ystäväni on aktiivinen partiolainen. Aktiivinen muutoinkin. Tämän päättelin siitä, että hänen tykätyin kommenttinsa liittyi 16 tunnin uniin ja univelan maksuun. Muutoinkin eniten tykätyt kommentit liittyivät useinmiten partioon. Tässä kohden mietin, että vaikuttaisiko asiaan samanhenkinen ystäväpiiri. Jos tykkää samoista asioista, sitä helpommin sen myös peukutuksella osoittaa. Keskustelua kirvoitti päivitys, jossa kerrottiin hyvistä suunnitelmista mitä aikomus on tehdä, mutta miten sitä huomaakin tekevänsä kaikkea muuta kuin mitä suunnitteli. Mieleni teki heti itsekin kommentoida, että samassa veneessä ollaan. Nopeasti tulee kommentoitua asiaa, joka tuntuu omalle, josta tunnistaa itsensä. Tai mikä nostattaa tunteet pintaan. Hyvässä ja pahassa.

Ystäväni profiilin rinnalle tutkailin erään suomalaisen piispan Facebook profiilia. Oletettavasti sivu oli hänen virallinen sivunsa, koska kuvan ja nimen alla luki piispa ja sivun tykkääjiäkin oli tuhansia. Selkeästi suosituimpia oli päivitykset, jossa piispa oli kirjoittanut johonkin Raamatunkohtaan liittyen omaa pohdintaa. Joku oli näitä myös jakanut eteenpäin. Yhteistä sekä piispan sivulle että ystäväni sivulle oli se, ettei kuvia juurikaan ollut ladattu profiiliin. Ainakaan viimeisimmän kuukauden aikana. En tiedä johtuiko myöhäisestä ajankohdasta, mutta pelkkiä teksti päivityksiä en ainakaan siinä hetkessä oikein jaksanut lukea. Kuvat herättävät ihan erilailla mielenkiinnon. Kuva houkuttelee. Katso! Huomaatko! Täällä olen, tule ja katso. Katso tarkemmin. Tekstipäivityksiä sitä vastoin vain silmäilin. Sieltä eivät värit eivätkä iloiset ilmeet kutsuneet minua luokseen.

Kuvien voimasta ja mahdollisuudesta hyvä esimerkki on mielestäni seuraava kuva:

Yhteisön sivuksi valitsin Järvi-Suomen Partiolaisten Facebooksivun. Viereinen kuva kertoo juuri sen mitä tarvitsee. Lyhyesti, napakasti, hauskasti. Hei, Suurjuhlille ilmoittautuminen loppuu tänään. Muistithan ilmoittautua. Kukapa tuon tekstinä bongaisi muiden päivitysten seasta, mutta kun kuva huutaa sen siulle, niin eihän sitä voi olla huomaamatta =)

Yhteisön sivulla kuvat olivat muutoinkin suosituimmat, mikäli niitä laittaa peukutusten mukaan järjestykseen. Toki selkeät lyhyet kommentit partion ytimestä (märkää, nälkä, ei nukuttu, kivenmuhkuroita selän alla..) ne herättävät jokaisessa partiolaisessa omia muistoja ja niitähän on hyvä kompata ja kommentoida.

Jakoon oli mennyt informaatiota, mutta myös uutiset uusista asioista, kuten viittomakielisen partiolupauksen tekemisestä. Myönnän, sen jaoin itsekin. On se niin hieno juttu. Ihmettelinkin hetken, että nytkö vasta? Kovinkaan paljon en löytänyt linkkejä, joita olisin lähtenyt katsomaan. Sitäkin vähän ihmettelin.

Tehtävän tiimoilta kävin katselemassa myös seurakuntamme kotisivuja. Tässä kohden huokasin syvään, että onneksi tämä tuli vasta nyt. Kurssin alkupuolella seurakunnan kotisivut eivät olisi kehuja saaneet. Nyt  voin kuitenkin ilokseni kertoa, että meilläpä on uudet kotisivut ja hyvät ovatkin =D Niitä todella kannattaa käydä katsomassa. Juvan seurakunta Sivut ovat edelleen osittain keskeneräiset, mutta jo nyt iloitsen niiiiiin paljon. On nämä edellisiin verrattuna niin paljon selkeämmät ja paremmat. Nyt sieltä jopa jotain löytyy. Mutta täälläkin kuvat puhuttavat. Työntekijöiden keskuudessa on erilaista näkemystä sen suhteen, tarvitseeko seurakunnan kotisivuilla olla työntekijöistä kuvia. Osan mielestä tarvitsee ja että kuvat tuovat meidät työntekijät tutummiksi ihmisille. Osa taas vastustaa ajatusta omasta kuvasta nettisivulla. Meillä ei myöskään ole blogia tai lyhyitä uutisia eikä tapahtumatietoja taida saada jaettua muuten kuin kopioimalla sivun osoite ja liittämällä sen sinne missä haluaa sen jakaa. Näin jakaminen onnistuu, kokeilin sitä. Huominen pullakirkko on jaettu omaan faceen. Tuo jaa toiminto on kuitenkin ajatuksena jo niin hyvä, että aion kysyä mahdollistuisiko se sivullamme. Myös ajatus blogista kiehtoo. Joiltakinhan se jo löytyy. Uutena asiana meillä on kalenteri, linkkejä muille sivuille ja tapahtumien nosto etusivulla. Paljon siis petrattu =D


Kuvista siis tykätään. Ne huomataan. Niillä vaikutetaan. Niillä voi kertoa. Kuten tässä sen, että partioreissussa rähjääntyy. Varsinkin jos sattuu löytämään nuotiopaikan.

 Partiokoira Remu

Verkkohartaus - hartaus verkossa

Toista viikkoa olen verkkojen äärellä. Verkot ovat viehättäneet minnuu lapsuudesta asti. Niissä on jotain kiehtovaa. Ne ovat hyödyllisiä. Välillä selviä ja helppoja käsitellä. Välillä solmussa niin pahasti, ettei selvää meinaa tulla millään. Verkot ovat myös vaarallisia. Niihin jos takertuu, voi käydä huonosti, hyvin huonosti. Joskus verkko saattaa pelastaa. Lapsena vain en keksinyt milloin.

 Osa opetuslapsista oli kalastajia, heille verkot olivat tuttu juttu. Osattiin itse tehdä verkko. Osattiin mennä veneellä järvelle ja osattiin heittää verkot veteen. Osattiin ehkä myös odottaa. Tuleeko tänään saalista vai ei. Jos tulee, niin miten suuri ja millaisia kaloja. Hyviä ruokakaloja, roskakaloja, arvokkaita kaloja. Ja vaikkei kaloja tänään tulisi, huomenna on uusi päivä. Heitetään silloin verkot uudestaan veteen.

Tämän päivän verkot ovat erilaisia. Toki isäni kanssa käyn kalaverkoilla kesäisin, mutta tutummaksi miulle on tullut tämä sosiaalinen verkko. Nettiverkko. Myös nettiverkkoon voisi kirjoittaa saman tekstin mitä alussa kirjoitin. Nettiverkko on kiehtova, hyödyllinen, välillä selkeä ja välillä ihan solmussa. Nettiverkko on vaarallinen, mutta se voi myös pelastaa.

Eräällä kurssilla pohdimme muutaman päivän ajan hartautta. Mitä se on, millainen se on, miten kukin sen kokee. Mikä tekee hartaudesta hartauden? Pyhän, evankeliumin, hengellisen. Onko hartaus hartaus vain kirkossa tai seurakuntatalolla pidettynä? Menettääkö hartaus jotain jos se onkin erilainen. Iloisempi, luovempi, liikkuvampi. Onko hartaus silloin vähemmän harras tai pyhä? 

Samaa pohdin nyt. Voiko hartaus olla verkossa? Kaiken muun tiedon seassa. Hukkuuko hartauteni kaiken alle? Onko hartaus vähemmän pyhä, jos se on kaiken hyvän ja pahan keskellä? 

Miusta voi. Miusta hartaus on sitä pyhempi mitä rohkeammin olemme elämän keskellä. Tuomassa toivoa ja lohdutusta. Kertomassa Jeesuksesta, armosta, mahdollisuudesta saada väärät tekomme anteeksi . Mahdollisuudesta aloittaa alusta. 

Mahdollisuudesta maistella Herran hyvyyttä.